Etelämantereen lämpövyöhykkeet

Lämpövyöhykkeet ovat vyöhykkeitä maapallolla, joilla vallitsee tietynlainen lämpötila. Maapallo voidaan jakaa neljään erilaiseen lämpövyöhykkeeseen: kuumaan eli trooppiseen, lämpimään eli subtrooppiseen, lauhkeaan vyöhykkeeseen sekä kylmään vyöhykkeeseen. 

Lämpövyöhykkeet

Etelämanner kuuluu kokonaan kylmään lämpövyöhykkeeseen. Kylmällä lämpövyöhykkeellä lämpimimmän kuukauden keskilämpötila on alle +10 °C.

Auringon säteily

Suurin tekijä lämpövyöhykkeiden syntyyn on auringon säteilyn jakautuminen maan pinnalle eri tavoin. Tietyn alueen saaman auringonvalon määrään vaikuttavat alueen sijainti maapallolla eli leveyspiiri, sekä tähän liittyen maapallon asento aurinkoon nähden eli vuodenaika. Auringon säteiden tulokulma muuttuu siirryttäessä 
päiväntasaajalta kohti napoja siten, että säteet tulevat sitä viistommin mitä lähemmäksi napoja mennään. Tällä on merkitystä lämmön jakautumisessa maan pinnalle siten, että mitä suoremmin auringon säde osuu maapallon pintaan, sitä lämpimämpi vaikutus sillä on. Viistosti maahan tuleva valo leviää laajemmalle alueelle, jolloin lämmittävä vaikutus on pienempi.

Säteilyn kulkemalla matkalla ilmakehässä on vaikutusta. Navoille tuleva säteily joutuu kulkemaan pitkän matkan ilmakehässä, jolloin säteilystä imeytyy ilmakehän molekyyleihin suurempi osa kuin päiväntasaajalla, missä matka ilmakehässä on lyhempi.

Pinnanmuodot vaikuttavat myös lämpövyöhykkeiden sijaintiin, sillä ilman lämpötila laskee noin 6 °C jokaista ylöspäin mentyä kilometriä kohden eli korkeus merenpinnasta vaikuttaa lämpötilaan. Merellä ja suurilla järvillä on viilentävä vaikutuskesäisin. Talvella niillä on lauhduttava vaikutus. Myös maanpinnan laatu vaikuttavat lämpötilaan. Lumi ja jää heijastavat pois auringon säteilyä navoilla, kun taas vesi ja kasvillisuus imevät lämpöä itseensä päiväntasaajan alueilla. 

Kaikki edellä mainitut tekijät vaikuttavat siihen miksi Etelämanner on kyseisellä lämpövyöhykkeellä.