Etelämantereen ilmasto

Ilmasto on tilastollinen käsite, joka määrittelee laskemalla erilaisia keskiarvoja ja hajontoja säähavainnoista. Siihen vaikuttavat paikan leveyspiiri, korkeus ja etäisyys merestä sekä merivirrat. 

Ilmaston muodostavia säämuuttujia ovat muun muassa lämpötila, sademäärä, tuulen nopeus ja suunta sekä ilman suhteellinen kosteus. Ilmaston ja sään välistä rajaa ei ole määritelty tarkasti.

Ilmastokin muuttuu pitkän ajan kuluessa. Tietyllä maantieteellisellä alueella ilmasto ei yleensä muutu ihmisen elinajan aikana.

Etelämanner kuuluu jäätikköilmastoon. Se on helposti määriteltävissä, sillä Etelämanner on vuoden ajasta riippumatta aina jään peitossa. 

Maan pyörähdysakselin kallistuskulma on syynä siihen, että napa-alueet ovat muita maapallon alueita kylmempiä. Napa-alueille saapuva auringon säteily joutuu kulkemaan ilmakehässä pidemmän matkan ennen päästyä maan pinnalle ja se leviää laajemmalle alueelle kuin päiväntasaajalla. 

Napa-alueiden ilmastoa luonnehtivat äärimmäisen kylmät lämpötilat ja pienet sademäärät. Sadanta on vähäistä siksi, että kylmä ilma ei voi sisältää yhtä paljon vesihöyryä kuin lämmin. Maailman kylmin lämpötila –89,2 °C on mitattu Etelämantereella, Vostokin tukikohdassa.

Revontulet

Maan maantieteellisten napojen lähellä sijaitsevat myös mangneettiset navat. Aurinkotuulen hiukkasten törmääminen Maan ilmakehään lähellä magneettisia napoja aiheuttaa revontulet.

 

Ilmastodiagrammista voi päätellä että Vostok sijaitsee sisämaassa, kylmän merivirran läheisyydessä tai vuorenrinteen alapuolella. Sillä sademäärästä päätellen se on vähäsateisella aavikolla, jotka sijaitsevat juuri näillä alueilla.